Tiitu tuli taloon! Työlinjainen pieni paimenkoiranalku Eyespy Lemon, tutummin "Tiitu" hankittiin näin ikävänkuuloisesti ilmaistuna, mutta kuitenkin sekä koiran että meidän omistajien mielestä mukavasti työvälineeksi lampaiden käsittelyyn. Tiitu on paimentavista vanhemmista/linjoista ja hänestä itsestäänkin tulee toivottavasti meille apuri.

Tiitu on aivan mahtava pentu, en ole koskaan saanut kunniaa omistaa mitään vastaavaa. Tiitulla on nyt ikää 9 viikkoa, se on siis meillä ollut viikon verran, ja se jo nyt osaa tehdä tarpeensa pääsääntöisesti ulos (toki vahinkoja sattuu vielä pitkään..), tietää ja osaa käskyt "ei", "tänne", "jää" ja "maahan" ja se tarjoaa niitä myös itse ilman namipalkkaakin. Tiitu tykkää koirakavereistaan, ei hätistele kanoja tai kaneja, jopa kissoihin se tottui kuin olisi aina ollut. Tulleessaan se ensimmäisenä juoksi talon läpi ja rauhoittui samantien järsimään puruluuta. Ei ikävöintiä, ei mitään.

Tiitu saa nyt talven ajan kasvaa, ja keväällä aloitetaan paimennusharjoitukset tosimielellä. Kunhan itse opin kouluttamaan paimenkoiraa, osaan paremmin treenailla myös corgien kanssa.

Tässä Tiitusta muutama kuva:

Tinjan ja Titon viralliset lonkka-ja selkälausunnot saapuivat. Tinja lonkat C/C, Tito C/D. Tinjalla vähäistä kalkkeumaa kahdessa nikamavälissä, Titolla epämuodostuneet selkänivelet rintarangan kohdalla.

Tulokset löydät myös Tinjan (Cardoroth's Adolfiina Ehrnrooth) ja Titon (Cardoroth's Wolf Halsti) KoiraNet -jalostustietojärjestelmästä, linkit oikeassa laidassa.

Tinjalle on suunnitelmissa pennut ja astutus ensi keväänä. Uros vain on vielä hieman hakusalla...

Hieman taas myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan..?

Kesän ehdottomat kohokohdat koiraharrastusrintamalla ovat olleet Kuttukuun Paimennusleiri, sekä SWCS ry:n sekä Länsigöötanmaanpystykorvien järjestämä Paimennustaipumuskoe Kankaanpäässä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun myös corgit saivat osallistua, suurkiitos siitä, sekä kaikinpuolin hienosta tapahtumasta järjestäjille!!

Koirat arvioitiin kirjallisesti, ja annettiin "arvosana"; osoittaa erinomaista paimennustaipumusta, erittäin hyvää, hyvää, välttävää tai ei osoita lainkaan paimennustaipumusta. Kaksipäiväisessä tapahtumassa oli yli 70 koiraa, joista erinomaiseen ylsi vain kaksi koiraa, molemmat olivat cardiganeja, ja voinen ylpeänä hieman rintaa röyhistellen kehaista toisen olevan kasvattimme Topi (Ruben Lagus). Omistajansa Ullan kanssa reissussa käytiin, ja oli jo pelkästään matkana mahtava, kiitos seurasta Ulla! Itseltäni piti olla mukana Tinja, mutta Tinja mursi kaksi varvastaan juuri tapahtuman alla, niimpä matkaan lähti varakoirana Tisha 8 vee, ja oli koko porukan vanhin!

Sydäntäni lämmitti, kun ennen Tishan koetta tuomari kertoi että yleensä yli 6 vuotiaat koirat eivät enää osoita taipumuksia elleivät toimi paimenkoirina. Mutta että mikäli mitään merkkiä näkyisi, olisi koira todennäköisesti nuorempana ollut erittäin pätevä paimen, ja että tuomari ottaisi asian erittäin positiivisesti. Noh, tässä kuvia jotka kertovat löytyikö niitä taipumuksia vai ei.. Katsokaa koiran onnellista hymyä! :) Tisha sai arvosanaksi osoittaa erittäin hyvää paimennustaipumusta; tulos olisi ollut ERI jos Tisha olisi hakenut kaksi laumasta irronnutta nautaa takaisin.

Mutta nyt kuviin, ensin Tisha, alempana Topi:

Ensin katsottiin hihnassa kuinka koira reagoi eläimiin.

Tässä tuli Tishalle tinkapaikka; mitä nyt, minne sitten..? Koiraa ei kuitenkaan saanut auttaa ja neuvoa kokeen aikana,

Ja Topiiiiii!!

Ja näin hienosti liikkuu ja liikuttaa Oikea Paimenkoira! :)

Ja tästäpä tuli sitten terveysasiat mieleeni.. Tinja ja Tito (Wolf Halsti) kävivät terveystarkastuksissa. Heidille suurkiitos että raaski kaivaa kuvettaan ja nähdä vaivaa kuvauttaa koira jolla ei ole edes kiveksiä tallessa jalostuskäyttöä varten, hienoa, olet esimerkkinä muillekin! Ja arvokasta tietoahan sieltä tulikin. Titon selässä on yhteenkasvaneita nikamia rintarangan kohdalla. Lonkat arviolta D (SKL:n lonkkalausnto saapuu myöhemmin, huikkailen sitten tuloksia tänne, mutta ne näkyvät tultuaan myös KoiraNetissä, linkit sivun oikeassa laidassa). Silmät, polvet, kyynärät terveet.

Tinjalla silmät, polvet, kyynärnivelet, selkä terveet ja puhtaat, lonkat arviolta C tai D. Katsotaan minä ne kennelliitosta tukevat takaisin.Naimalupa siis lienee tältäosin saatu. :) Jos niitä pentuja sitten keväälle suunnittelisi..?

Tai oikeastaan pikkusiskon (Heidi Äijälä) taloon. Neiti on kuitenkin viettänyt sen verran meilläkin aikaansa että lasketaan jo kalustukseen kuuluvaksi, tätä mieltä koirammekin ovat, Tinjalle Telma on se kaikkein odotetuin vieras, näillä punaisilla on keskenään ihan omat jutut. Kyseessä on siis Welsh Corgi Cardigan narttupentu Big-Wood's Grianach Grania jota kotosalla Thelmaksi, Telmaksi ja Telluksi kutsutaan. Kuvaa minulla ei ole vielä laittaa tänne, mutta tietoja voitte tarkastella täältä:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI38901%2F11&R=38

Tellun tulevaisuudensuunnitelmat ovat jo aikalailla selvillä. Eilen tutustuttiin lampaisiin, paimennusharrastus ihan jopa osittain oikeassa työkäytössä tulee varmast kuulumaan Telman toimenkuvaan. Pentukurssillekin neiti oli ilmoitettu jo syntymänsä aikaan. :) Telmaa tullaan näkemään näyttelykehissäkin kasvettuaan, ja toivottavasti joskus myös äitikoirana.

Minä olen niiiin laiska päivittämään uutisia minnekään. Se harmittaa itseänikin, sillä eihän niitä sitten pitkän ajan jälkeen meinaa muistaa kaikkea mitä on tapahtunut. Mutta kokeilen tuolta pääkopasta saada valumaan edes jotain tapahtuneita asioita tänne blogiinkin.

Tito (Cardoroth's Wolf Halsti) kastroitiin eläinlääkäri Jarmo Hämäläisen toimesta tuossa parisen kuukautta sitten. Kun kives ei kerran laskeutunut vaan jäi muhimaan kanavaan, ja lisäksi taloon on tulossa uusi pentu, narttu, oli järkevä toimia näin.

Niin, tosiaan; se pentu tulee aivan pian! Topin (Cardoroth's Ruben Lagus) tyttö riistetään emältään ja sisaruksiltaan kohti uusia seikkailuja tänä viikonloppuna.

Koiriemme kanssa olemme muutoin vietelleet aivan tavallista kesää. Mastifit ovat saaneet riehua laitumella, rottis ja corgit talossa ja pihassa. Näyttelyitä kummempia emme ole harrastelleet, mitä nyt Tinjan kanssa ollaan paimennusjuttuja hieman harjoitelleet kun olen siirtänyt lampaita lohkolta toiselle. Tinja jää vinkumaan aidan ulkopuolelle jos se ei pääse siirtoon mukaan. Potentiaalinen työkoira siis, intoa ainakin on. :) Lampaiden kanssa se ei kuitenkaan sinkoile kuin päätön kana, päinvastoin. Tinja ei ehkä ole kylän kaunein kukkanen, joskaan ei susirumakaan, mutta onhan se vaan niin mahtavan luonteinen lyyli etten parempaa olisi voinut toivoa. Olen siitä edelleenkin joka päivä aivan todella onnellinen!

Loppukesä meneekin meidän "ranchilla" värkkäilessä monenlaisen pienemmän ja suuremman projektin kimpussa. Kiitos siskoni, navetta on tyhjentynyt lannasta ennätysvauhtia. Kiitos Peten ja isänsä, lampolan uusi puoli alkaa olla ulkoapäin valmis. Minun pitäisi alkaa sekoittelemaan maaleja, sillä seuraava urakka lienee pihaan tulevan ns. toimiston laittaminen uuteen uskoon, ja kalkkimaalisutilla pitäisi pyyhkiä lampolan vanhan puolen sisäseinät. Hevostalliakin pitäisi laitella, tai siis tarhan perustuksia.. Työt ei täällä lopu koskaan, ei tekemälläkään. Syyskuun 10. päivästä eteenpäin joudutaan projekteja hieman rauhoittamaan alkavien karitsointien vuoksi. Mutta mikään lepoloma ei sekään aika ole, kaikkea muuta.

Koko kolmen kopla Tisha Tinja ja Tara kävivät Haukiputaalla Virpiniemessä järjestetyssä ryhmänäyttelyssä. Tässä arvostelut (tiibetinmastiffi Taran arvostelun lisään myöhemmin):

Tisha, aka Big-Wood's Fool For You => VET SA ERI1 PN1 VSP ROP-VET, tuomarina Lena Danker, Suomi

"8,5 v. voimakasrakenteinen narttu, jolla riittävä sukupuolileima. Toivoisin enemmän yhdenmukaisuutta päähän. Kaunis ilme. Hyvä purenta, hyvä alaleuka. Hyvät kulmaukset, hyvä rintakehä. Erinomaisessa lihaskunnossa. Hyvä selkä ja lantio. Kokoon riittävä luusto. Karvanlaatu ok. Liikkuu hyvällä askelmitalla hieman kinnerahtaasti. Miellyttävä luonne."

Tinja, aka Cardoroth's Adolfiina Ehrnrooth => NUO EH, tuomarina Lena Danker, Suomi

"1,5 v. feminiininen narttu, joka antaa hieman pitkän vaikutelman. Hyvät linjat päässä. Purenta ok. Hyvät korvat. Hyvät kulmaukset edestä ja takaa. Rintakehä saa vielä täyttyä. Hieman pitkä, mutta vahva lanneosa. Hyvä selkä, hieman jyrkkä lantio. Hieman korkea kinner. Erinomaiset käpälät. Hyvä karva. Liikkuu reippaasti, mutta takajalat alle. Miellyttävä luonne."

Olen molempien arvosteluihin erittäin tyytyväinen, kerrankin sai rahalle vastinetta, ja koirasta arvostelua enemmän kuin kaksi lausetta.

Mukana myös Topi (Cardoroth's Ruben Lagus) joka sai siskonsa lailla EH:n Lena Dankerilta. Kiitos Heidille ja Ullalle mukanaolosta ja avusta! :)

Paimennusleiri Kuttukuun lammas-ja vuohitilalla 13.-15.6.2011

Kuttukuun Sinikka Kumpusalmi on itse kaikkea muuta kuin lammas. Hän ei halunnut mennä muiden vakuutteluiden perässä ja uskoa sokeasti siihen että vain bordercolliesta on paimenkoiraksi. Kuinka paimenkoirarodut, joita on käytetty paimennukseen huomattavasti kauemmin kuin vaikkapa palveluskoiralajeihin, olisivat kadottaneet paimennustaipumuksensa näin pian, saati että edelleen työkäytössä muualla maailmassa olevat koirat Suomeen tullessaan muttuisivatkin käyttöominaisuuksiltaan pelkiksi seura-tai pk-koiriksi? Onneksi hän sitä alkoi epäillä, ja tänä päivänä Sinikka on kouluttanut lukemattomia määriä koirakoita, lähinnä ohjaajia ohjaamaan koiriaan hyviksi paimenkoiriksi, ja on suomentanut paimennuskokeen säännöt ja paimennuskoesäännöt ovat parhaillaan hyväksyttävänä Suomen Kennelliitossa. Tämä paimennuskoe tulee olemaan sallittu kaikille roduille. Paitsi bortsuille ja kelpieille. Mitä minä olen bortsujen paimennuskokeita seurannut, ja mitä nyt kuulin muiden rotujen paimennuskokeen olevan, väittäisin jälkimmäistä jopa vaativammaksi.

Leirin jälkeen en katso enää mitään paimenrotua samalla tavalla. Leirillä näin erinomaisesti paimentavat saksanpaimenkoiran, shetlanninlammaskoiran, partacollien ja pari bergamascoa. Oli loistavia australianpaimenkoiria ja pumeja, ja pienimpänä muttei vähäisimpänä shipperke! Omaa koiraani, Tinjaa, en myöskään näe enää samoin, enkä katso koko rotua samoin silmin kuin ennen paimennusleiriä, joka loksautti hieman hajallaan olleet palapelin palaset kohdalleen. Vaikka olen aina säälitellyt molempien corgirotujen liioitellun lyhyeksi jalostettuja kinttuja,  nyt sen vasta oikeasti ymmärsin. Kun näin Tinjan syttyvän lampaille, saaden sen jopa aplodit nopeasta sinkoutumisestaan ja laumasta irronneen lampaan takaisin paimentamisesta, itku minulla tulee jo ajatuksesta että jos Tinja olisi lyhytjalkaisempi (Tinjallahan on onneksi jonkin verran maavaraa, mikä ei ole aivan puhdas vahinko..), ja näkisin sen tuolla tavalla syttyvän, ja sen into, taidot ja taipumukset menisivät vauhdilla mutta joiden perässä ei lyllertävä kroppa pysy perässä, niin itku minulla tulisi. Ihan aikuisten oikeasti. Haetaan solakkakroppaisia ja erityisesti pitkäjalkaisia cardiganuroksia jalostukseen (ja tämäkään ei ole vitsi!!), ilmoittautumisia vastaanotetaan sähköpostitse, ei näyttelytulosvaatimuksia...

Tinja, meidän nallekarkinpehmoinen äitin oma hömppä, onkin itseasiassa aika kova koira. Se vaati syttymiseen kunnolla liikettä, jopa vauhtia, ja jos ja kun yksittäinen lammas meinasi jallailla omille teilleen, siitä löytyi terävyyttä ja ääntäkin. Sen paineensietokyky yllätti. Uskomatonta. Tuo kokemus oli jotain joka jokaisen paimenkoiria kasvattavan ja/tai harrastavan tulisi kokea. Tinja, jonka kanssa sai tottiskurssilla hokea ”jää” (meidän käskysana tavallisemmalle ”paikka” –käskylle) kettuuntumiseen asti, ja koira joka kiskoo remmissä, on paimennusaitauksessa kuin eri koira. Aitaukseen mennään ilman remmiä, koira kulkee takana, jää paikoilleen kunnes olen lauman luona, ja tulee liikuttamaan lampaita kun annan luvan. Koira-omistajasuhde muuttui tuolla täysin. Ja olenhan aina uskonut siihen että cardiganista ON paimenkoiraksi, mutta nyt olen siitä täysin varma. Ei puuttunu kuin videokamera jotta olisin voinut näyttää kaikille epäilijöille kansainvälisen käsimerkin. Valokuvia kuitenkin on, niitä tämän sepostukseni jälkeen.

Ja Kuttukuussahan paimennus ei ole sitä, että pistetään koira aitaukseen liinassa ja katsotaan kuinka lujaa se juoksee. Sehän ei ole paimennusta, sen verran minäkin olen aina tiennyt, nämä ulkomaiset ”paimennustaipumustestaukset” ovat aika järkyttävää katsottavaa, youtubesta löytyy. Olemme Tinjan kanssa ilmoittautuneet paimennustaipumuskokeeseen, mutta en ota sitä turhan vakavasti juuri em. syystä.

Koira opetetaan heti aluksi paimensauvaan, joka onkin varsinainen taikakalu, ja koira on irti, lauma ohjaajan ja koiran välissä. Koira pidetään paimensauvalla ohjaten kello kuudessa, ohjaajan ollessa kello 12. Tahti on hyyyvin rauhallinen, tarkoitus ei ole katkoa lampaiden ja ohjaajan kinttuja, vaan edetä kävelyvauhtia ketään turhaan stressaamatta ja kiihdyttämättä. En nähnyt liiaksi kiihtyneitä, ylikierroksilla käyviä koiria, stressaantuneita, nilkuttavia lampaita tai ”verta ja suolenpätkiä”. Olen vakuuttunut, ja innoissani! Se on sillälailla nyt, että viiden vuoden kuluttua minulla on tällä omalla tilallamme työskentelevä cardigan.

Näiden kolmen päivän aikana opin koirista enemmän kuin viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä.

Kiitos Sinikka, Anniina ja Moona, kiitos Kuttukuun koko sakki ihmisine ja eläimineen, kiitos siskoni Heidi avusta, tuesta ja valokuvaamisesta, kiitos lampaat, ja kiitos Tinja. Kiitos Barbi-possu hauskoista hetkistä ja kiitos Topi the suomen(työ)heppa turvallisesta ratsastusreissusta ja hevoskuumeen nostatuksesta (ja kipeistä reisi- ja istumalihaksista). Mahtava leiri, tästä on hyvä jatkaa!

Pyöröaitauksesta aloitettiin, Kuvassa minä ja Sinikka Kumpusalmi

Tässä Tinjaa hidastetaan sauvaa apuna käyttäen.

Bergamasco

Pumi

Shetlanninlammaskoira ja partacollie.

Näin leirillä myös tyylikkäästi paimentavan saksanpaimenkoiran! Ikävä kyllä siitä ei ole kuvia.

Tapani mukaan blogipäivityksiä on taas jäänyt tekemättä monen olennaisenkin asian jälkeen. Korjataampa siis hieman tilannetta.

Meille tulee pentu! Tai no ei suoranaisesti meille... Jos ensimmäisen kasvattamasi pentueen todella lupaavannäköinen urospentu, joka aloittaa näyttelyuransa hakemalla tittelin JunioriVoittaja 2010, joka kuvataan päästä varpaisiin ja todetaan terveeksi ja lonkiltaankin C/B:ksi, astuu (PUNAISEN) englannintuontinartun joka on nätti, luonteeltaan mitä hurmaavin ja on lonkiltaan A/A, ja ne kaksi yhdessä tekevät 9 kaunista pentua, jättäisitkö itse ottamatta siitä itsellesi pentua, kun sitä vielä hieman tarjotaankin? Niimpä, sitähän minäkin. Hieman tilattu ja nyt satavarmasti varattu narttupentu tuhisee tällä hetkellä vajaa 3 viikkoisena Jokirannan pentulaatikossa ja matkaa sieltä luovutusiän ylittämisen jälkeen siskolleni ja hänen avopuolisolleen Ouluun mummonsa Toscan sekä setänsä Titon leikkikaveriksi. Siskoni Heidi jaksaa ihailtavan kiitettävästi ajella Oulu-Raahe -väliä, joten tulen onneksi pientä Thelmaksi ristittävää tyttöstä näkemään usein, siis t-o-d-e-l-l-a usein. Ei parempaa sijoituskotia voisi enää kuvitellakaan! Ihanaa! Topin ja Piikan pennut: www.jofli.net/bigwoods/pennut.html

Jos joku nyt ihmettelee miksi emme ottaneet pentua tänne itsellemme, niin vastataan nyt sitten siihenkin näillä samoilla tulilla. Haemme kyllä pentua, mutta "vääränrotuista". Jälleen yksi hyvä esimerkki siitä että Älä koskaan sano Ei koskaan. "Tähän taloon ei koskaan tule mitään terrieriä, ei varsinkaan mitään jackrusselia!" on allekirjoittanut hokenut niin kauan kuin on koiria omistanut, kauemminkin. No tuollainen russelin ärrieri olisi nyt sitten haussa, ja tällä erää koiran hankintapäätös tehtiin 94,5% järkiperäisistä syistä. Hyi ja yök, mutta karu tosiasia on se, että meillä on navetassa rottia, ja  ne ovat taistelussa niin sanotusti niskanpäällä meitä vastaan. Rotanmyrkyn käyttö taajama-alueella on vähintäänkin arveluttavaa ellei jopa suoranaisesti vaarallista omien eläinten lisäksi myös naapureiden kissoille jotka pihapiirissämme käyvät jahdissa. Rotanmyrkky on myös todella epäeettinen rottienhävitystapa, ja aika tehotonkin. Olemme kerran myrkyttäneet, ja tuloksena 3 kuollutta rottaa kesän aikana. Pete on päivystänyt pitkiä aikoja rehuhuoneessa ilmakiväärin kanssa ja saanut saaliiksi yhteensä kolme rottaa. Jackrusseli kävi riehumassa 2 tuntia navetassamme meidän kaksijalkaisten kahvitellessa sisällä, tuloksena 6 kuollutta rottaa. Lopullinen päätös tuli sitten siinä. Haussa on Teppo Tappokone, tai Raid -Tappaa Talossa ja Puutarhassa. Toivotaan että löydämme sellaisen meille sopivan!

Tinja korkkasi geeleilypellei...öh, siis näyttelyharrastuksenkin. ;) Olemme käyneet kahdessa näyttelyssä, joista tuloksena JUN ERI SA PN4 (tuomari Marja Talvitie) ja JUN ERI SA PN3 varasert (tuomari Leila Kärkäs). Tisha on samalla korkannut veteraanikehät. Tisha se vain on kumma otus. Se loistaa nuorena, ja se loistaa vanhana; Tisha ROP-VET ja PN2 (Marja Talvitie) ja ROP ja ROP-VET (Leila Kärkäs). Eikä siinä vielä kaikki: Tisha on puhjennut taas kukkaan! Se juoksee, riehuu, juttelee, leikkii, ja on aivan väsymätön ulkoilija. Ja kaikki tämä vain siksi, että se pääsi näyttelykehään. Että jos joku kehtaa joskus minulle tulla väittämään että yksikään koira ei missään nimessä voi nauttia näyttelytilanteesta, raahaan vaikka pakkopaidassa paikalle katsomaan Tishan käytöstä ennen ja jälkeen näyttelyn, sekä sen loistavia silmiä itse näyttelypaikalla! :)

Onnistuin jo hukkaamaan Tinjan toisen arvostelun (Leila Kärkäs) jonnekin, mutta tässä Marja Talvitien mielipide Tinjasta: "Hieman takaa ahtaasti liikkuva, kaunispäinen, erittäin hyväntyyppinen tyttö. Ikäisekseen hyvä eturinta. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävät kulmaukset. Hieman lyhyt lantio. Hyvä karva. Liikkuu hyvin sivulta katsoen, hieman ahtaasti takaa."

Tishasta Marja Talvitie sanoi seuraavaa: "Vahva, erittäin hyväntyyppinen narttu. Hieman lyhyt kaula, hyvä ylälinja ja takaosa. Hyvät, riittävän suorat eturaajat. Hyvä ilme. Oikea karvanlaatu mutta ei täydessä turkissa. Liikkuu reippaasti."

Leila Kärkäs taas oli Tishasta seuraavanlaista mieltä: " Vankkarunkoinen narttu, jolla hieman kapea pää. Hyvät korvat. Hyvä ylälinja. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Hyvät eturaajat ja eturinta. Tasapainoiset, sopivat kulmaukset. Liikkuu melko hyvällä askelpituudella. Hyvä karva. Miellyttävä käytös."

Tässä vielä aivan alkukeväällä siskoni Heidi Äijälän ottamia kuvia koiristamme, jotka hitauteni vuoksi vasta nyt sain blogiin asti...

Tisha (Big-Wood's Fool For You) 8 vuotta

Tinja (Cardoroth's Adolfiina Ehrnrooth) 1 vuotta

...ja Tinja...

Tara (Namahu's Balva Tejakes) 1 vuotta.

Toscasta (Shiwacca Adlam Adlais, om. Heidi Äijälä) on tullut pentujen jälkeen todella kaunis. <3

Topi (JV-10 Cardroth's Ruben Lagus) kävi kuvissa. Kiitos aktiivisen omistajansa Ulla Ouramon, Topi tutkittiin lähestulkoon korvankärjistä varpaankynsiin:

Silmät terveet, selkä terve, polvet 0/0, kyynärät 0/0, eli erittäin tervellä pohjalla on tämän nuoren miehen kehitys! Myös lonkat kuvattiin, mutta saamme vielä hetken odotella virallista lausuntoa Kennelliitolta.

Muoks 23.3.2011: Kennelliiton lausunto lonkkakuvista saapui; C/B. Olen erittäin tyytyväinen, omistajansa kuulemma myös. :)

Syksyllä sitten Tinjan ja Taran kuvaukset.

Saimme eilen jokseenkin harmittavia uutisia. Tore (Cardoroth's Larry Thorne) oli käynyt 1 vee rokotuksilla, ja eläinlääkäri oli joutunut kirjoittamaan todistuksen kivesten laskeutumattomuudesta. Kivekset tuntuvat kanavassa, ja ne olivat vielä pentutarkastuksessa 7 viikkoisena ok, mutta mikä lie ne on imaissut sisään eivätkä ole toistaiseksi laskeutuneet.

Titolla (Cardoroth's Wolf Halsti) on sama vaiva toisessa kiveksessä. Kanavassa se tuntuu, ei edes kaukana kivespussista, mutta se ei vain suostu pulpahtamaan ulos. Tilannetta seuraillaan, omistaja Heidi Äijälä ei ole vielä luopunut toivosta :)

Kaikkea ei voi saada. Olen ollut todella tyytyväinen pentuihin muutoin kaikinpuolin; jokaisella on upea luonne, eivät ole susirumiakaan, ovat terveitä, reippaita, liikkuvaisia pikkucorgeja, joista kolme on jo pikaisesti lampailla testattuja ja paimennusvaistotkin on tallessa. Mutta poikien kivekset.. Tämä pistää tällaisen kasvattajanalun tietysti harkitsemaan ainakin kahdesti, jatkaakko sukua Tinjalla, näiden aiemmin mainittujen urosten siskolla.

Eläinlääkäri Oulun Eläinlääkäriasema Akuutissa oli kyllä tuumannut että tällainen on resessiivisesti periytyvä ominaisuus; jos käyttämällämme uroksella ei kivesvikaa suvusta löydy, ei pitäisi pennuillekaan niitä tulla, ja että hänen mielestään voi aivan hyvin käyttää jalostukseen. En kuitenkaan halua tyytyä vain siihen yhteen itseäni miellyttävään vastaukseen jonka sattumalta olen saanut, vaan käyttää myös omia aivojani ja harkintakykyäni. Onneksi on vielä aikaa miettiä. Ei tarvitse tehdä hätiköityjä päätöksiä. Ehkä totean että kivesten laskeutumattomuus kahdella pennulla on liian suuri ja vakava "vaiva" jota en halua itseni tai kenenkään muunkaan riesaksi, ja jatkan "sen täydellisen" kantanartun etsintää, jota tässä nyt olen jo sen 8 vuotta hakenut. Tai sitten totean toivoen että tämä on vain surkeaa sattumaa, ja yritän vielä ja katson mitä Tinjan pennuista tulee, ajatellen että on sellaisiakin perinnöllisiä vikoja jotka ovat huomattavasti vakavampia (koiraa itseään haittaavia) joita rodussammekin jonkin verran esiintyy, että "täydellistä" kantanarttua en välttämättä löydä koskaan, ja astutan Tinjan edes sen kerran, katsoen mitä tulee vai tuleeko mitään.

Siitä on kulunut nyt vuosi kun valvottiin kolmeen mieheen ja naiseen (minä, Pete, Johanna Flinck) vuorokausi ja synnytettiin pentuja meidän takkahuoneen lattialla. Sieltä tulla tupsahtivat maailmaan Tinja, Tito, Topi, Pyry ja Tore, sekä kaksi enkelipentua. Aika kuluu niin kamalan nopeaa vauhtia, ja pienistä marsunnäköisistä tuhisijoista on kasvanut jo koirannäköisiä ilopillereitä!

Meidän koko poppoo lähettää lämpimät syntymäpäiväonnittelut 1-vuotiaille pennuille ja heidän ihanille omistajaperheilleen Kempeleeseen, Pattijoelle, Soiniin sekä Kangasalle!